Näin toteaa Luonnonvarakeskuksen tutkija ja järvilohiasiantuntija Matti Janhunen Katoava järvilohi -dokumenttisarjan* toisessa jaksossa Ruunaan Siikakoskella. Hänellä on kädessään aito luonnossa syntynyt järvilohen poikanen, joka pääsee mittausten jälkeen takaisin koskeen jatkamaan elämäänsä.
Järvilohi on ainoa kalalaji Suomessa, joka viettää elämänsä alun kalanviljelylaitoksella – jo 1970-luvulta lähtien. Muitakin kaloja toki viljellään ja istutetaan, mutta mikään muu kalalaji ei ole tästä täysin riippuvainen. Järvilohen poikasia syntyy pieniä määriä luonnossa Lieksanjoella emokalojen ylikuljetusten ansiosta sekä Laurinvirrassa, joka on Kuurnan vesivoimalaitoksen ohijuoksutusuoma. On vielä epäselvää, montako poikasta niistä selviää järvivaellukselle. Elinvoimainen kanta edellyttäisi joitakin kymmeniä tuhansia vaelluspoikasia. Tämä olisi järvilohen elvyttämisen kannalta välttämätöntä, mutta se on tällä hetkellä vain kaukainen haave.
Moni suomalainen uistelija on suunnannut tänäkin keväänä Vänernille lohijahtiin, koska kotimaiset lohikannat ovat huonossa kunnossa. Miksi Ruotsissa lohta sitten riittää, vaikka Vänernin kaksi lohijokea eli Klarälven ja Gullspång on padottu kymmeniä vuosia ennen Pielisjokea ja Lieksanjokea? Syitä on monia ja Vänern vesistönä on myös erilainen kuin Saimaa. Keskeisin juurisyy on kuitenkin se, että Vänernillä järvilohen luonnonkierto ei ole koskaan katkennut, kuten Suomessa. Järvilohi on päässyt aina lisääntymään luonnossa ylläpitäen elinvoimaisempaa ja luontoon sopeutunutta kantaa. 60-luvulla kanta heikentyi paljon, mutta elvytystoimien ansiosta se selvisi. Ruotsalaiset olivat myös istutuskalojen eväleikkausten ja luonnonkalojen rauhoitusten edelläkävijä 15–20 vuotta ennen Suomea.
Vaikka Vänernillä joudutaan koko ajan tekemään töitä järvilohen eteen, tulokset ovat vaikuttavia. Suomalaissyntyisen tutkijan Johnny Norrgårdin mukaan Vänernin emokalapyynneissä on viime vuosina saatu keskimäärin lähes tuhat villiä eli luonnossa syntynyttä järvilohiemoa. Näistä osa lypsetään kalastettavaa istukasviljelyä varten, mutta valtaosa emolohista siirretään patojen yli lisääntymään luonnossa. Johnny, joka vastaa Vänernillä tutkimuksen lisäksi myös emokalapyynnistä ja Forshagan kalanviljelylaitoksesta, mainitsi että he lopettivat noin 10 vuotta sitten alun perin poikasina järveen istutettujen emokalojen ylisiirrot Klarälva-joen kutualueille huonojen tulosten takia. Vain villit emolohet kelpaavat lisääntymään.
Suomessa Pielisjoella emokalapyynneissä saatiin parhaina vuosina 2017–2019 noin 220–280 emolohta. Muuten tällä vuosituhannella emokalasaalis on jäänyt alle sadan. Nämäkin lohet ovat käytännössä laitoksessa syntyneitä, koska luonnonkiertoa ei juuri ole. Ero Ruotsiin on siis valtava.
Tavoite on kuitenkin sama. Meidän on pakko saada järvilohi lisääntymään luonnossa. Ilman luonnonkiertoa järvilohella ei ole tulevaisuutta. Tätä varten tarvitsemme tutkijoiden mukaan Pielisjoen ja Lieksanjoen alueille noin 100 hehtaaria hyväkuntoisia kutualueita, joille emokaloilla on pääsy joko itse tai ihmisen avustuksella. Luonnossa syntyvillä poikasilla pitää aikanaan olla myös turvallinen alasvaellusreitti järveen sekä mahdollisuus selvitä järvessä vuodet ennen palaamista kutemaan. Tämän saavuttaminen on mahdollista, mutta se vaatii yhteistä tahtotilaa, investointeja ja useiden tahojen pitkäkestoista yhteistyötä. Aikajänne ei ole vuosia vaan vuosikymmeniä.
* Katoava järvilohi -dokumenttisarja löytyy YouTubesta @Kalastuskanavalta. Katoava järvilohi on Elinvoimainen järvilohi -yhdistyksen tuottama ja yhteistyössä Mikko ”Peltsi” Peltolan ja Mika Viitasen kanssa toteuttama videosarja järvilohen tilasta.
Kalavapriikki tukee Elinvoimainen järvilohi -hankkeen istutuksia vuosina 2024–2026. Saat lisätietoa hankkeesta osoitteista www.facebook.com/jarvilohi ja www.youtube.com/@elinvoimainenjarvilohi4752