Elinvoimainen järvilohi -hankkeen puheenjohtaja Marko Luhtala pohtii uudessa blogissaan ilmaston vaihtelun vaikutuksia järvilohen kannalta.
Istutimme viime tiistaina, 21. huhtikuuta, kahdeksannen kerran 2-vuotiaita risteytyslohia Päijänteeseen, Puulaan ja Suonteelle. Jäät olivat sulaneet poikkeuksellisen nopeasti, ja istutukset tehtiin 2–3 viikkoa normaalia aikaisemmin.
Onko tämä hyvä vai huono uutinen järvilohen kannalta? Emme täysin tiedä. Ilmasto muuttuu nopeammin kuin lohet ehtivät sopeutua ja nopeammin kuin asiantuntijoiden ymmärrys ehtii kasvaa. Käydään kuitenkin läpi havaintoja, joita olemme oppineet ja itse tehneet 10 vuoden aikana Elinvoimainen järvilohi -hankkeessa.
Leudot ja sulat talvet
Talvet ovat leudompia ja se on huono uutinen. Lohi kutee loppusyksystä ja mäti kypsyy niin sanottuun silmäpistevaiheeseen helmi-maaliskuussa ja poikaset kuoriutuvat huhti-toukokuussa. Pitkään jatkuva lämmin jakso alkutalvesta voi aikaistaa sekä silmäpistevaihetta että kuoriutumista merkittävästi. Laitosolosuhteessa tämä ei ole ongelma. Luonnossa tämä voi sen sijaan olla kohtalokasta, jos poikasille ei ole kuoriutumisen jälkeen sopivaa ravintoa tarjolla.
Samaa mietimme tänä keväänä istutusten kanssa. Aikainen istutus vähensi vesihomeriskiä, mutta löytävätkö lohenpoikaset ruokaa itselleen? Tämä riippuu siitä, aikaistuuko myös muikun kuoriutuminen. Luonnossa ruokaketjut ovat pitkiä ja ne ovat löytäneet tasapainon tuhansien vuosien kuluessa.
Toinen leudon talven ongelma liittyy kasvatuslaitosten vesitykseen. Sateiset, sulat talvet tuovat mukanaan kasvatuslaitoksiin poikkeuksellisen paljon humus- ja rautapitoista valumavettä. Tutkimuksissa on todettu, että tällä on korrelaatiota vesihomeongelman kanssa. Näin arvelemme käyneen myös meidän 2024 ja 2025 istutusten kanssa, jolloin vesihome iski lohiin jo maaliskuussa. Sama ilmiö koskee luonnonkaloja, vaikka emme pysty näkemään pinnan alle vesihomeisia lohia.
Pitkät ja kuumat kesät
Leutoja talvia seuraavat kuumat kesät. Ihmiset nauttivat rannoilla, mutta lohet kärsivät vedessä. Viime heinäkuussa pintavesi nousi monissa järvissä jopa 23–25 °C:een. Järvilohen suosima lämpötila on noin 14 °C, ja 18–20 °C alkaa jo aiheuttaa sille lämpöstressiä. Järvilohen pääravinto muikku on vielä selvemmin kylmän veden kala. Poikkeukselliset lämpötilat voivat sekoittaa muikkujen ja lohien syöntiä.
Lisäksi helteet voivat aiheuttaa niin sanotun “habitat squeeze” -ilmiön eli elintilan puristumisen, jos järvi kerrostuu vahvasti. Pintavesi on liian lämmintä, mutta viileät syvänteet eivät saa uutta happea. Pahin tilanne voi syntyä virtavesissä, joissa kalat voivat kuolla lämpöshokkiin, jos viileää vettä ei ole lainkaan tarjolla.
Kasvatuslaitoksissa kuumat kesät ovat myös ongelma. Laitokset ottavat yleensä vetensä läheisistä joista tai yläpuolisista järvistä. Kuumina kesinä, kuten vuonna 2025, kalanpoikasten ruokintaa jouduttiin rajoittamaan tai keskeyttämään, joka aiheuttaa sen, että kalat jäävät helposti normaalia pienemmiksi. Lämmin vesi aiheuttaa poikasille stressiä ja altistaa niitä taudeille.
Lohi, taimen, nieriä, muikku ja siika ovat sopeutuneet jääkauden jälkeen ”perinteisiin” kesiin ja talviin. Yleistyneet kuumat kesät ja leudot talvet eivät suosi niitä. Kyse ei ole vain lämpötilasta, vaan koko vaikutusketjusta, johon kuuluvat pidempi kasvukausi, lämpimämpi pintavesi, lisääntyvä rehevyys, sameus ja muuttuva happitilanne. Menestyjiä ovat kuha, särkikalat ja ainakin osittain ahven. Ehtiikö järvilohi sopeutua sään uuteen normaaliin vai ei, jää nähtäväksi.
Jos olet kiinnostunut oppimaan lisää järvilohesta ja sen tilanteesta, käy katsomassa Katoava järvilohi -dokumenttisarjaa. Sen jaksot löytyvät YouTubesta @Kalastuskanavalta. Katoava järvilohi on Elinvoimainen järvilohi -yhdistyksen tuottama ja yhteistyössä Mikko ”Peltsi” Peltolan ja Mika Viitasen kanssa toteuttama videosarja järvilohen tilasta.
Kalavapriikki tukee Elinvoimainen järvilohi -hankkeen istutuksia vuosina 2024–2026. Saat lisätietoa hankkeen Facebook-sivulta ja Youtubesta.