Jos olet miettinyt, mitä eroa on suomalaisen kirjolohen ja Norjan lohen kasvatuksessa, vastaus on: lähes kaikki. Norjassa lohen massatuotantoon liittyy useita kestävyysongelmia. Suomessa kalankasvatusta tehdään tarkan valvonnan alla, luonnon ja kalan hyvinvointia ajatellen. Sen ympäristöhaittoja onkin onnistuttu vähentämään reippaasti. Myös täkäläinen luonto ehkäisee ongelmia: Norjassa kaloja piinaava lohitäi ei elä Suomen vähäsuolaisissa vesistöissä.
Jättimäiset verkkoaltaat tuottavat Norjan merialueilla vuosittain reippaasti yli miljardi kiloa lohta ihmisten ravinnoksi. Valtavaksi kasvaneen kalateollisuuden ympäristöhaitat – kuten kasvatettavien kalojen korkea kuolleisuus tai Norjan luonnonlohienkin terveyttä uhkaavat lohitäit – saavat pohtimaan, ovatko Suomessa asiat kalankasvatuksessa sen paremmin.
Toisen sukupolven kalatilallinen, Kalankasvatus Vääräniemen toimitusjohtaja Kari Vääräniemi sanoo suomalaisen kalankasvatuksen olevan sekä ympäristön että kalan hyvinvoinnin huomioon ottavaa, tarkasti säädeltyä toimintaa, jolla ei ole Norjan suurteollisuudesta tuttuja ongelmia.
– Kotimainen kalankasvatus poikkeaa merkittävästi norjalaisesta toimintatavoilta, mittakaavalta ja olosuhteilta. Jo peruslähtökohdat ovat erilaiset alkaen siitä, että Suomessa kasvatetaan ruokakalaksi kirjolohta, Vääräniemi toteaa.
– Kirjolohi on aivan eri laji kuin Itämeren ja Atlantin lohet, joiden sukulaisia Norjassa tuotetaan. Se ei lisäänny Suomen vesistöissä luonnollisesti, eikä siksi karkuun päästessäkään uhkaa täkäläisiä kalakantoja, Vääräniemi perustelee.
Kalankasvatus Suomessa – pieniä laitoksia, suuria arvoja
Kokoluokaltaan suomalainen kirjolohen kasvatus on murto-osa Norjan suurissa teollisissa verkkoaltaissa tapahtuvasta lohentuotannosta, ja siksi myös kalankasvatuksen haittoja on helpompi hallita. Norjassa puhutaan 1,3–1,4 miljardista kilosta kalaa vuodessa. Suomessa tuotanto on siihen verrattuna mittakaavaltaan pientä.
– Suomessa kalaa kasvatetaan noin 17 miljoonaa kiloa, mikä voi vastata yhden norjalaisen kasvattamon vuosituotantoa. Siitä noin 14 miljoonaa kiloa on kirjolohta, Vääräniemi selventää.
Merkitykseltään kotimainen kalanviljely on kuitenkin kokoansa suurempi. Suomessa kasvatettu kala on yksi kestävimmistä tavoista tuottaa ravinnoksi laadukasta, terveellistä ja maittavaa eläinproteiinia. Kalankasvatus on tiukasti viranomaisvoimin säänneltyä ja ympäristövaikutukset pidetään minimissä. Monet kasvattamot ovat perinteikkäitä perheyrityksiä, jotka tarjoavat kaivattua työtä harvaan asutuilla alueilla.
– Suomessa kalaa kasvatetaan pienehköissä yksiköissä, luonnon ehdoilla ja tarkasti valvottuna. Meidän kasvattamon pääpaikka on Taivalkoskella, ja työtä on tällä hetkellä noin 30 kalanviljelyn ammattilaiselle. Kasvattajina sitä tulee tehtyä asioita jopa paremmin kuin vaaditaan. Kun pienetkin asiat tekee hyvin, ei tarvitse pelätä suuria ongelmia, Vääräniemi perustelee.
– Kalankasvatuksen osuus Itämeren ravinnekuormituksesta on enää alle yksi prosentti. Me käytämme tilallamme kalojen ruokintaan kotimaisia Benella-rehuja, jotka itse asiassa poistavat Itämerestä fosforia enemmän kuin kalankasvatus sinne tuottaa, Vääräniemi selventää.
Norjan lohia piinaavat lohitäit eivät pärjää Suomen vesistöissä
Norjan lohikasvattamoiden ongelmista Suomessakin keskusteluun on lähipäivinä noussut räjähdysmäisesti kasvanut lohitäikanta. Pieni vain suolaisessa vedessä kasvava loiseläin voi pahimmillaan tappaa kalan.
– Suomessa ei ole lohitäiongelmaa siitä yksinkertaisesta syystä, että Itämeren alhainen suolapitoisuus tekee sen selviämisen luonnossa haastavaksi. Lohitäi tarvitsee elääkseen vahvasti suolaisen meriveden, Vääräniemi täsmentää.
Suomalaisissa kalankasvattamoissa on Vääräniemen mukaan ylipäätään hyvä tilanne tautien osalta. Tuotanto on hajautettu moneen paikkaan sekä maantieteellisesti että kasvattamoiden sisällä, jolloin tarttuvat taudit eivät leviä helposti.
Kalankasvatus Vääräniemellä tauteja torjutaan ennakolta muun muassa huolehtimalla tarkasti kalojen elinympäristön puhtaudesta. Yritys tuottaa kirjolohta ruokakalaksi sekä myös uhanalaisten luonnonkalojen, muun muassa itämerenlohen, järvitaimenen ja uhanalaisen järvilohen poikasia, istutettavaksi vesistöihin.
– Laatukriteerimme ovat korkeat kalojen kasvuolojen suhteen. Meidän kasvattamomme etu on, että olemme pohjoisessa, missä ei ole niin isoja riskejä koviin ääriolosuhteisiin lämpötilojen kautta. Lisäksi olemme jokialueella, latvavesillä, missä veden laatu on puhtaampaa.
Kalapaimenelle kalan hyvinvointi on kaiken a ja o
Vääräniemelle kalojen hyvinvointi on työn perusta, ja hän vertaa työtään karjatilojen eläintenhoitoon. Mikä tahansa poikkeama kalan terveydessä tai olosuhteissa voi vaikuttaa koko kasvatuksen onnistumiseen: pienikin virhe tai huolimattomuus voi vaarantaa koko kasvatusjakson.
– Kala on kuningas. Se näyttää meille, miten se voi ja mitä meidän pitää tehdä. Jos kala ei voi hyvin, ei kalankasvattajakaan voi hyvin, Vääräniemi toteaa.
Kalankasvatus on pitkä ja monivaiheinen prosessi, joka alkaa emokalojen valinnasta ja jatkuu vuosia. Jatkuva tarkkaileminen ja hoivaaminen ei Vääräniemen näkökulmasta eroa olennaisesti muusta eläintenpidosta, vaikka työ tapahtuu veden alla.
– Kala on elävä olento, jonka hyvinvointi pitää varmistaa joka päivä. Jos homma menee pieleen, parin vuoden työ voi olla turhaa. Kaloja ei voi laiminlyödä päivääkään, kuten ei muitakaan eläimiä, Vääräniemi painottaa.
– Työmme on olla kalapaimenia. Meillä on siinä töitä tehdessä tapana laulaa ja puhua kaloille, aivan kuten maatiloilla lehmille tai muille tilan eläimille, Vääräniemi kertoo.
Tutustu Benella-kalan kasvatukseen >
